15# Joulukalenteri

 Ja pidemmittä puheitta jatkakaamme hevosesittelyillä: Jusu

Einarin jälkeen meille tuli lämppäritamma, Sannäs Justinnan, tutummin Jusu. Tullessaan se oli jo iäkäs ja huonossa kunnossa. Sillä ei ollut lihaksia nimeksikään, se oli laiha ja heräsi epäilys siitä, että sillä olisi salaa jopa teetetty varsa sen edellisellä ylläpitäjällä. Jusu oli hieman ponia isompi, noin 150cm. Se oli hieman säikky, mutta muuten hyväluonteinen ja yllättävänkin luottavainen. Erityisesti traktoreita tamma pelkäsi, ja siksi Jeminakin siltä kertaalleen putosi.

Jusulla ei siis voinut koskaan hypätä, koska sillä oli molemmissa etujaloissa muistaakseni jännevammat. Tarina niiden synnystä taisi mennä suurinpiirtein näin: Jusu oli ollut estekisoissa, kaatunut ja sillä oli mennyt jänteet TAI Jusu oli ollut estekisoissa, sillä oli mennyt jänteet ja se oli kaatunut. Mutta joka tapauksessa sillä ei koskaan hypätty. Puomeja kuitenkin menimme silloin tällöin.



Aluksi lähinnä Jemina ratsasti Jusulla, koska pelkäsi ratsastaa Hensulla, mutta pikkuhiljaa aloimme ratsastaa melko tasaisesti yhtä paljon kumpikin kummallakin. Ratsastimme kuitenkin säännöllisesti nelisen kertaa viikossa koko talven ajan, ja kevääseen mennessä Jusun kunto oli noussut selkeästi, se oli saanut lihaa luiden päälle ja se oli ihan piristynytkin.





Mutta kohtalo puuttui peliin tälläkin kertaa. Amandan piti tuoda eräs poni meille, joten jouduimme laittamaan Jusun pois. Kun Amandan poni sitten oli pakko laittaa takaisin koska se oli sairas, harmitti pitkään, että olin tehnyt "turhaa työtä" Jusun kanssa, mutta toisaalta olisi sen ollut muutenkin pakko lähteä pian, se oli jo niin vanha, 21-vuotta.



Viimeisimmän kerran tapasin Jusun sen kotitallilla, jossa kävin sitä katsomassa, ja ratsastinkin sillä. Kyllä minä myönnän ihan suoraan, että minulla on ikävä tätä tammaa, ja niin on Jeminallakin.

♥ Kiitos kaikesta rakas ♥