Seuraavana jatkamma: hevosesittelyillä! Nyt vuorossa on Einari.
Ensimmäinen omalla vastuulla ollut hevonen. Suokkiruuna Erä-Ponsi, tutummin Einari tai ihan vaan Eikka. Poika tuli meille siis vuoden 2010 kesällä ja asusteli ensin hetken yksikseen laitumella, kunnes sai kaverikseen Hensun. Einari oli alkuun kiva hevonen kaikin puolin, olihan se aikamoinen tankkeri ja vahva suustaan, kuljetti minua halutessaan miten halusi ja muutenkin menimme aina hallitsematonta vauhtia. Kuitenkin alkuun tuota sen valtavaa voimaa ja energian määrää oli ihan mahdollista hallita, kun päivittäin sillä ratsasti sen tunnin verran.
Sitten alkoivat koulut, tuli talvi ja hevoset muuttivat tarhaan. Jo pelkän talven takia ratsastusintoni väheni (kuten nyt käy aina) ja muutenkin minulla oli Hensu, joka oli paljon osaavampi, helpompi ja turvallisempi ratsu. Einari jäi sitten lähes koko talveksi vain tarhaan seisomaan, keräsi siellä energiaa ja riehui sitten aina välillä omia aikojaan siellä. Serkkuni Salla aina meillä käydessään ratsasti ruunalla, mutta muuten se seisoi koko talven.
Seuraavana, eli vuoden 2011 keväänä, Eikan omistaja Satu kävi muutaman kerran maastoilemassa kanssani. Se oli ihan hauskaa, vaikka en näin keväälläkään uskaltanut (aikaisemmin en ollut halunnut, nyt kun pojulla oli energiaa riehumiseen vielä enemmän, en uskaltanut) ratsastaa sillä. Sitten se alkoi vielä yskiä, ja kun siitä ei tullut loppua ell tarkasti sen. Todettiin, että meidän tallimme on liian pölyinen sille, ja niin se sitten eräänä päivänä lähti pois. Kävimme Jeminan kanssa muutaman kerran katsomassa sitä, harjailemassa, ja kerran harjoittelimme valjastusta sen kanssa.
Tähän mennessä viimeisen kerran tapasin herran, kun kävin Sadun ollessa poissa kotoa yhtenä iltana ottamassa Einarin ja sen seuralaisen Eevan sisälle, ja seuraavana aamuna laittamassa ne ulos. Tästä hevosesta jäi kyllä mieleen ehdottomasti sen vauhti, energisyys ja omalla tavallaan se on näin jälkikäteen alkanut kiehtoakin, kun ajattelee mitä kaikkia haasteita sen kanssa olisi voinut ottaa, jos silloin olisi taitoa ollut enemmän!
Einari on tällä hetkellä mun ponin luona. Einari on musta maailman ihanin heppa, eikä musta vedä suusta hirveästi. Yskii vieläkin, mutta pakkaset auttaa ja on pihatossa yöt ja päivät. Ratsastan Einarilla tosi usein. Jaja laukkailen sillä paljon, vaikka energiaa olisi hirveästi. Einari asuu vielä Kiikalassa, Riitämäentiellä. :)
VastaaPoistaAa okkei =) EIhän se sillee vedäkään, mutta osaa se vahvakin olla sille päälle sattuessaan. Ja tietty se auttaa jos se liikkuu ni sil ei oo hullusti energiaa =D Sen kans laukat oli ainaki aina aika jännittäviä :P Ja mun kaveri Sofia on kai joskus käyny Eikallakin ratsastamassa?
Poista