17# Joulukalenteri

Mitä Hensu merkitsee minulle?

Tämä menee osittain ihan mielipidepostauksen puolelle, mutta yrittäkää kestää =)


Hensu on tuottanut minulle paljon paljon enemmän iloa, kuin mitä ikinä voin korvata sille. Silkan ilon lisäksi se on opettanut minua ymmärtämään sitä, hevosia, ihan yleisesti eläimiä ja jossain tapauksissa myös enemmän ihmisiä. Se on opettanut minulle käytännössä kaiken hevosen omistuksesta. Kirjoista voi lukea, mutta se ei koskaan voi vastata tarkalleen todellisuutta.

Hensu on opettanut kärsivällisyyttä. Mitään ei saavuta hetkessä, ja se on vain hyväksyttävä. Se on opettanut kiitollisuutta, anteeksiantoa, periksi antamista ja periksiantamattomuutta, ratkaisujen tekoa ja järjen käyttöä. Hensu on myös selkeästi osoittanut, että kaikille hevosillakin on omat rajansa, joita ei pysty ihminen muuttamaan enää tässä vaiheessa kun poni on yli 20-vuotias.

Sen tullessa, se oli vain ihana oma ponini. En osannut ajatella, onko se hyvin koulutettu, rauhallinen hoitaa tai ystävällinen luonteeltaan. Se oli täydellisyys, unelma. Unelma, joka viimein toteutui. Mutta nyt, useamman vuoden jälkeen, etenkin, kun tiedän, että meillä on paljon vähemmän yhteisiä vuosia kuin jollain nuoren hevosen omistajalla ja hänen nelijalkaisella ystävällään, osaan viimein oikeasti arvosta poniani.

Olen ylpeä siitä. Tiedän sen rajat, en syytä sitä enää osaamattomuudestaan. Asiahan on niin, että Hensu on vain jarru itseni kehitykselle, mutta en voi, enkä edes halua ajatella elämää ilman Hensua. Usein ajattelen, että olisin samanlainen kuin suurin osa ratsastajanuorista ilman poniani. Voisin kisata jollain tuntihevosella, osata jotain, mutta en luultavasti nauttisi ratsastusleikeistä, pelleilystä, erilaisista haasteista ja olisin myös ilman sitä omaa, ikiomaa, rakasta ystävää.

Hensu on minulle kuin toinen paras ystävä. Luotan siihen, se luottaa minuun. Pystymme viettämään aikaa yhdessä, rennosti, niin että meillä on mukavaa. Kesäisin saatan vain istuskella sen selässä, lukea vaikkapa kirjaa ääneen ja nauttia ihanasta säästä, auringosta, lämmöstä, ystävästä. Ja siitä nauttii poni samalla tavalla. Tai saatan makailla hiekalla sen vieressä ja rapsutella sitä korvan takaa. Sitä se suorastaan rakastaa.

Mutta jokaisen täytyy tuntea oma hevosensa voidakseen olla sille mieliksi. Ja koska minä tunnen hevoseni, tiedän myös, että se ei pidä turhasta hiplailusta, useammasta hoitajasta tai sähläämsestä. Aikaisemmin jo mainitsinkin kesäiset auringonottomme, jotka Hensu kyllä hyväksyy. Pointti onkin se, että en häiritse, kiusaa tai ärsytä sitä samalla, koska tiedän mitä teen, ja mistä se pitää.

♥ En voi kuvitellakaan elämää ilman Hensua.! ♥