Ilman satulaa Taavilla

Joo eli ratsastin todellakin Taavilla, oikeastaan jo pimeässä. Ensin piti mennä puomeja, sitten agilityä mutta lopulta päätin sitten kuitenkin ratsastaa ilman satulaa pitkästä aikaa, viime kerralla taisinkin pudota kun menin tällä tavalla, Davella.

Eräs ruuna oli jo hoitaessa sellainen arabi-Dave että huhhuh, koko ajan pyörimässä ja tuijottelemassa joka suuntaan. Jo siinä vaiheessa kaduin ilman satulaa päätöstä mutta en muuttanut suunnitelmia. Varusteet menivät jotenkuten ja kun loikkasin selkään niin olinkin jo jäässä. Vaikka olin pukeutunut kauheilla toppavarusteilla?!

Taavetti lähti heti liikkelle ja hidastelin sitä takaisin pysähdykseen kun tulin jo melkein alas selästä ja roikuin tavallaan kyljellä pieleen mennen hypyn takia. Hinasin itseni kyytiin ja annoin luvan jatkaa käyntiä. Askellus oli aika terhakasta, mutta pysyi jotenkuten käynnissä. Koitin ravata ja hui että voi ponilla olla niin erilaiset askeleet satulalla ja ilman, saatika sitten verrattuna Hensuun. Pompin kyydissä ihan järjettömästi kaikki ravipätkät ennen laukkaa. Taavi onneksi päätti pysyä tasaisena, vaikkakin aika reippaana ilman turhia kiemurteluja, sillä olisin varmaan taas tullut alas selästä. Vaikeinta Taavin ravissa on sen hitaus...

Nostin laukan ja ensin se oli ihan mitätöntä ja muutaman askeleen mittaista. Hidastin raville ja korjasin istuntaa (kröhöm) ja koitin uudestaan, vähän voimakkaammin. Siitähän herra riemastui ja syöksyi kohti tarhaa sellasita kyytiä että siellä sitten hidasteltiinkin selässä paljon. Onneksi laukka oli paljon helpompaa istua. Siirryin suosiolla pihalle ja koitin laukkaa, lensimme melkein nurin kun poni kompuroi omiaan. Sinnikkäästi vielä kerran yritin ja lopulta se hyvä laukka sitten nousi. Ihan fiiliksissä laukkasi muutamia pätkiä ja loppuravit sen jälkeen. Vaikka olin mennyt ihan rennosti löyhällä ohjalla niin ratsastin vähän eteen-alas ilman satulaa lopuksi ja ilokseni huomasin taas osaavani istua Daven ravissa vähän paremmin ilman satula, ainakaan en enää pomppinut niin hervottomasti...

Loppukäynneiksi otin fleece-loimen niin itseni kuin poninkin takia ja sen alla sitten lämmittelin. Taavi tietysti vielä säikkyi iskää joka tuli autolla pihalla ja hyppelehti siihen malliin että olin varma että pian se lähtee. Muttei lähtenyt ja pian sen jälkeen lopetin koska olin ihan jäässä. Poni ei juuri ollut hionnut, mutta loimitin sen silti kahdella loimella kun pakkasta oli ihan liikaa. Ratsastin ehkä puolituntia mutta mukavampaa oli kuin pitkiin aikoihin..

(Sori vanhat kuvat, en kuvannut uutta matskuu) Vitsi ikävä kesää  kun katselee näitä vanhija kuvia :D