22# Joulukalenteri

Onneksi olen ollut aktiivinen... Nojaa, tässäpä taas uusi luukku. Pian tulossa taas kuulumispostaus, jossa mm. kisakauden avauksesta, Jannikasta ja, no, ratsastusleikeistä!

Mutta nyt, TAHVONAUTTI:

Myydään 5-v ori

Myydään ylivirkeä 5 vuotias ori omistajien rahapulan vuoksi. Poni hyppää ratana 40cm ja koulussa ei paljoa vielä osaa. Säkäkorkeutta 142cm ja väri Ruunikko + tähti, sekä sukat takajaloissa.

Oikea nimi: Tahvonautti
Lempinimi: Tahvo
Rotu: Risteytysponi
Skp: ori
Ikä: 5v

Säikkyy jonkun verran, mutta ei kauheasti. Tykkää paljon herkuista ja tallissa olemisesta. Myydään varusteineen. Mukaan kuuluu: satula, suitset, yksi otsapanta suitsissa olevien lisäksi, muutamia harjoja, harjapakki, fleece loimi ja suojat

Hinta: 1€

HUOM!

Esimakua tulevasta lyhytelokuvasta :DD

21# Joulukalenteri

Täältä löytyy sitten niin Jeminan kuin Emiliankin ratsastushistoriat.

Emilia: Aloitin ratsastuksen neljä vuotta sitten käymällä tunneilla Ilolan tilalla, jossa ei ollut kuin pieni kenttä ja muutama opetushevonen. Ainoat, joilla minä sain ratsastaa olivat kaksi newforestinponia, Milli ja Manda. Olisin halunnut kokeilla kaikkea uutta, mutta en saanut. Silti, kerran vahingossa, sain esimerkiksi hypätä Mandalla muutaman hypyn.

Jusu

Seuraavana vuonna kävin Wiurilassa tunneilla Kristina Niemisen tunneilla. Kehityin huimaa vauhtia. Olin ratsastanut paljon vähemmän kuin muut ryhmässäni olijat, ja jouduin kokoajan tekemään enemmän kuin oikeastaan olisin osannutkin. Hevosiksi vakiutuivat Violetta, joka oli haastava ja menin sillä paljon, koska olin ryhmästämme ainoa joka jaksoi sen temppuilua. Ja olinhan minä jo silloinkin itsepäinen kuin mikä. Toiseksi lemmpariksi tuli silloin 4-vuotias Feja, joka oli niin kiltti ja ikäisekseen osaava. Se oli ensimmäinen, jonka sain kulkemaan kauniisti. Manda siirtyi Wiurilaan tunneille Millin kanssa, ja Mandalla menin ensimmäisen kerran ilman satulaa, kun opettajaksi vaihtui joku muu, jonka nimeä en nyt kyllä muista.

Olin Vesilahdessa leirillä serkkuni Sallan kanssa ja teimme kaikkea mukavaa. Pääsin kunnolla hyppäämään, uittamaan hevosta, koulutunnille, huolehtimaan hevosista. Tulin jaetulle kolmannelle sijalle leiriestekisoissa.

Sitten tulivat Einari ja Hensu, ratsastelin kotona ja kävin Hensulla Terhi Toivoisen tunneilla. Yhdet kisat ratsastin Beira ponilla, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Olin Hensulla leirillä Somerolla, mutta alkuleiristä se ontui ensimmäisen päivän.


Einari vaihtui Jusuksi, ratsastelin vain kotona.

Sitten tulivat Hensu ja Taavi. Aloin käydä Iitun tunneilla, ensin Taavilla, myöhemmin tuntsareilla ja kerran olin sitten Hensullakin... Ja tästä saakka olenkin kirjoittanut blogia ja aktiiviset lukijat tietävät, että aloin kisata ja valmentautua kunnolla.

Viimeisenä mukaan kuvoihin tuli Hanna, jolla minulla on muuten estekisat sunnuntaina!

Jemina: Aloitin ratsastuksen n. 3 vuotta sitten Härkätien ratsastuskeskuksessa, jossa silloin toimi opettajana Terhi Toivonen. Meni useimmiten Amiksella, Beiralla, Muffella, Turrella, tai Pillellä. Tykkäsin eniten Turresta, mutten saanut sitä kovin usein. Tunnit olivat aina samanlaisia. ensin pari kierrosta käyntiä, sitten käynnissä pysähdyksiä ja voltteja. Sitten ravia ja ravissa ympyröitä. Sitten laukkaa ja lopetettiin siihen. En laukannut kuin Beiralla, Amiksella ja Turrella. Joskus meillä oli opettajana Annika, kun Terhi ei ollut paikalla. Annikan kanssa yleensä teimme kiemuroita, pääty-ympyröitä tai muuta kivaa. Ratsastin ensin Somerolla talutustunneilla ja sitten siirryin jatkoryhmään ilman taluttajaa. Ensimmäinen ratsu, jolla menin ilman taluttajaa oli Delia. Hyppäämään en Somerolla tuolloin koskaan päässyt. Kerran tai kaksi menimme puomeja, mutta muuten kaikki tunnit olivat niitä perus.

Hensulla joskus pienenä :P

Ekoja hyppelyitä Hensulla

Aloin lopettamaan Somerolla käynnin, kun Emilia sai poneja. Kävin aika paljon ratsastamassa Hensulla ja välillä Einarillakin. Tipuin sitten Hensulta, jonka takia aloin pelkäämään sitä. Einari vaihtui Jusuun ja ratstastin melkein aina sillä. Mervi piti muutamia tunteja, joilla kehityin aika paljon.

Myöhemmin olen alkanut käymään välillä Perniössä tunneilla ja myös leireillä. Hensu, Jusu, Taavi, Emppu ja Mervi ovat kuitenkin opettaneet minulle kaikkein eniten!

Kerran olen päässyt Taavilla estetunnille Somerolle (Somerolla ei ole enää Terhi, vaan omistaja, hevoset ja kaikki vaihtuivat). Mukaan kuvioihin astui myös Saima. Pääsen Reetan pitämille tunneille yleensä Saimalla, joskus myös Jaakolla tai Laikulla, joilla opin aika paljon.
Se siitä sitten :D

20# Joulukalenteri

Tässä luukussa kerron Jeminan ja minun pitämästä heppakerhosta. HEPPIS, tämä kerho, perustettiin muutama vuosi sitten. Alkuperäiset perustajat ovat minä ja Amanda, sitten mukaan kuvioihin tuli Jemina, ja pian Amanda jätti kerhon. Aluksi kerhon toimintaan kuuluivat hevosten, teorian ja tehtävien lisäksi kepparit, mutta nekin jäivät hyvin nopeasti pois. Sen sijaan nyt olemme edenneet hevosten hoitamisesta ratsastukseen saakka. Lisäksi julkaisemme aina välillä HEPPIKSEEN liittyvän lehden, jota kirjoitamme me itse.

Yritämme aina kovasti pitää kerhon aktiivisena, mutta aina se vähän jää... Viimeisestä kerhostakin on jo kauan aikaa. Kerho on kokoontunut varmaankin 3-4 kertaa, ja ensin osallistujia oli reilusti, ja nyt viimeksi vain kaksi. Toivommekin jatkossa vähän enemmän osallistujia.

HEPPIS on kestänyt yleensä kolme tuntia, ja se on ollut ihan hyvä aika kun siihen on kuulunut ratsastusta yms. Teoriassa on tähän mennessä käsitelty ratsastuksen perus sääntöjä ja varusteita, sekä eri lajeja, estetyyppejä ja vähän kilpailua.

Ensi kerralla on luvassa ratsastusta, jossa keskitymme jokaisen istuntaan, teoriassa hevosen hoidosta, käytännössä eri hoitotoienpiteitä ja uusi kerholehti, josta löytyy mm. ohjaajien sivu, hevosesittely, ajankohtaista, teema (joka liittyy aiheeseen hevosen hoito) ja jotain, mitä ei ennen ole ollutkaan.

Ja nyt, hyvät lukijat. Kommentoikaahan alle, jos olisitte kiinnostuneita osallistumaan, jotta tiedämme ketä kutsua kerhoon. Eli kerhoon pääsee vain kutsutut, eli tuntemattomat, valitettavasti tämä ei ole teille =( (kerho ei vakuuta ketään, jo siitä syystä ei vieraille....) Muutenkin kommentoikaas, onko tämä kerho teidän mielestänne huono idea? Ja kaikki ketkä eivät ennen ole olleet, te olette myös tervetulleitta!

(Jassu? Seidi? Jenna?)

Vuosi 2013 + Tavoitteet 2014

Hyvää uutta vuotta!

Nyt on sitten taas yksi vuosi puksuteltu eteenpäin. Koska olen laiska, en jaksa tehdä sellaista tarkkaa kuvausta taakse jääneestä vuodesta, mutta kerron jotain suurinpiirteisesti.

Kulunut vuosi sisälsi niin onnistumisia kuin vähän huonompiakin hetkiä. Ratsastajana niin Jemina ja minä kehityimme, saimme kokemusta ja jouduimme välillä tsemppaamaan toisiamme, mutta kaikesta aina päästiin yli. Ja edelleen tunnelin päässä näkyy valoa, vuoden 2014 aikana aiomme päästä taas hieman eteenpäin ja vuoden päästä olemme taas vähän lähempänä tätä tunnelin päätä.

Vuosi 2013

Pahoittelen että videossa ei ole mitään esim. leiristä, mutta ne materiaalit ovat toisella koneella joten niitä en jaksanut tähän hätään etsiä sieltä.

Kisatuloksia tuli viime vuonna mukavasti ja olen niihin tyytyväinen =)

Se ei nyt suostunut kääntymään =(

Vuoden 2013 alussa listasin tavoitteita, nyt on aika käydä niitä läpi =)

Tavoitteita 2013:

- Kehittää omaa istuntaa
  ~Eiköhän tässä onnistuttu aika hyvin, kun tuota videota katsoo~

- Ratsastaa useammin ja perusteellisemmin, ei niin paljoa pelkkää hauskanpitoa.
   ~Onnistuttiin me tässäkin jotenkuten!~

- Ratsastaa enemmän myös Hensulla, ei aina Taavilla.
   ~Joo, ei mitään ongelmaa!~

- Hypätä enemmän/isompaa (tässä kohtaa mukaan tulevat vieraatkin hevoset...)
   ~Jep, onnistui, kiitos Hanna ja Paltsu~

- Valmennuksia
   ~Emilian kanssa onnistui hienosti!~

- Pikkukisoja Ko. HeC/HeB? re. 50-60cm?
   ~Onnistui, ja Emilia meni Hannan kanssa esteillä pidemmällekin.~

- Hypätä Taavilla 70cm rata ja 90cm yksittäisenä
   ~Jeps, kumpikn onnistui tässä ja mentiinhän me esim. se 100cm estekin ilman satulaa Taavilla~

- Hensulla enemmän työskentelyä muodossa
   ~Onnistuimme molemmat hyvin~

- Hensulla koulurata HeC/HeB kotona, re 50cm kotona
   ~Jeps, onnistuttin paremminkin kotona, etenkin esteillä.~

- Ei valituksia hevosista, etenkään tallinsiivouksesta ja varusteiden puhdistuksesta :D
   ~Nojaa... Jemina onnistui hyvin ja minäkin taisin pitää suuni kiinni...~

Yleisesti onnistuimme kaikissa ylläättävän hyvin, olikohan tavoitteet liian helpot...?

Tavoitteet vuodelle 2014:

Jemina:
- seurajäsenyys ja pikkukisoja

Emilia:
- aluelupa ja siirtyä 80cm luokkiin

Yhteiset:
- Ratsastaa säännöllisemmin kotona
- Saada katse ja kädet paikoilleen
- Ratsastaa enemmän hevosilla
- Enemmän rutiinia esteille
- Tavoitteellisemmin kouluratsastusta (uusia haasteita esim. vaativammista liikkeistä)
- Huolehtia ponien varusteista kunnolla

19# Joulukalenteri

Täältä luukusta löytyy sen pidemmittä puheitta: Esteitä Taavilla ilman satulaa

Paljon tekstiä ja vähän kuvia

Eli, ajattelinpas nyt kun on joulun jälkeen vähän kerennyt jo palautumaan, että on aika kirjoitella joulukuun kuulumisia tänne blogiinkin. Aika paljon on tapahtunut kaikkea jännää, eli luvassa on todella paljon tekstiä! Olen/olemme olleet myös harvinaisen laiskoja kameran kanssa, joten kuvia/videoita sen sijaan ei ole paljoa hevosaiheisia, koetin etsiä sitten tällaisia luontokuvia tänne vähän värittämään postausta. Huoom! Tämä on toinen postaus tänään, ja mahdollisesti kolmaskin on tulossa tänään/viimeistään huomenaamulla!

Palataan sitten ihan alkukuuhun, neljänteen päivään, jolloin Jemina tuli meille ja hyppäsi Hensulla. Se olikin jo siinä yhdessä joulukalenterin luukussa, mutta siis tulivat muutamaa pikkuestettä ja muutamaa ohijuoksua (ja muuta toilailua) lukuunottamatta meni kyllä oikein mainiosti. Hensukin kun on niin mainio esteponi. Taavia irtojuoksutettiin tarhassa, ja kyllä se osasi ottaa ilon irti siitä touhusta. Pukkeja pukkien perään jä ihan älytöntä sinkoilua miten sattuu... Mutta no, jokainen tavallaan.

Viides päivä minulla oli Hannalla puomitunti ja tultiin ympyrällä neljää puomia, jotka olivat mukamas yhtä kaukana toisistaan, ja siinä sitten piti saada laukassa joka väliin yhtä monta askelta. Ei ollut ihan yksinkertaista... Lopulta tajuttiin vähän miten homma toimii, mutta koko tunti siinä menikin.

Jeps, sitten olivat taas estekisat Hannalla kuudes päivä, mentiin 70cm luokka. Ja ihan hyvin meni, saatiin pudas tulos ja jäi hyvä mieli radasta, vaikka vähän rutiinia vielä tarvitaankin. Mutta vaikka poni oli innoissaan niin hienosti tuli takaisin ja pysyi kuulolla =) Kyseessä olivat siis pukuratsastuskisat, eli sai pukeutua, ja me pukeuduimme inkkareiksi. Lopullinen saldo päivältä oli 70/80cm luokan 2. sija (ruusuke ja muki), luokan paras puku- palkinto ja Someron Ratsastajien junioriestemestaruus 2013. Tia tuli Hannalla toiseksi 50/60cm luokassa ja voitti ratsastuskoulumestaruuden. Hieno poni! ♥

Seitsemäs päivä kuvattin Jennan kanssa videopostausta kun hyppäsimme poneilla. Tämäkin löytyy jo joulukalenterista =) Meni tosi kivasti, Hensu ei ollut ihan hyppytuulella, mutta kyllä sekin lopulta meni yli kaikista. Taavi oli aika hyvä ja oikeasti vaivautui hyppäämäänkin, tultiin pari kertaa viimeisenä esteenä 85cm pysty, eikä poni edes kieltänyt kertaakaan!

Kymmenes päivä menimme Jeminan kanssa Hensulla pulkkaratsastusta, ja kyllä se on vain jotain niin hauskaa. Hensukin oli hetken totuttelun jälkeen täydessä vauhdissa ja aivan innoissaan. On se kyllä superponi kun jaksaa aina vaan innostua kaikesta mitä sen kanssa keksii tehdä!

Perjantai kolmastoista päivä minulla piti olla Nevalan toinen valmennus, mutta hänen pitiin lähteä viemään hevosta klinikalle joten Iitu piti meille normaalin tunnin. Menin Hannalla, ja tultiin ensin ymyprällä neljää puomia, joissa oli melko sama välimatka, ja joka väliin piti saada sama askelmäärä. Kyllähän se onnistui lopulta, vähän ehkä tuurilla mutta onnistui kuitenkin. Sen jälkeen tultiin taas sellaista kolmen esteen sarjaa ja edelleen valui vähän sinne oikealle seinää kohti, mutta sain nyt jo paremmin suoristettua!

Estetunti Hannalla

14. päivä hyppäsin Taavilla ilman satulaa (videopostaus) ja meni ihan kivasti. Poni ei kieltänyt kertaakaan, vaikka itse sen välillä ohjasin sivuun. Tehtävä oli siis ensin neljä ravipuomia, joista viimeinen oli vähän korotettu. Sitten laukannosto, puomin yli ja sitten este. Lopulta tuo viimeinen este nousi sinne 70cm korkeuteen ja hyvin meni poni siitäkin yli, pari kertaa ihan ravissa.

15. päivä käytiin Jeminan kanssa oikein pitkällä, rentouttavalla ja mukavalla maastolenkillä. Ponit osasivat melkein käyttäytyä, Hensu osasi aika hyvinkin, mutta Taavilla oli ne pakolliset ryöstöt (laukassa Hensun perään) ja säikkymiset (!). Muuten selvittiinkin sitten oikein hyvin koko matkasta.

18. päivä tehtiin Jeminan kanssa joulukalenterin 24. luukkua, mutta en paljasta sitä vielä. Sen jälkeen mentiin kummallakin ponilla ilman satulaa, ja se oli melko lailla vaarallista touhua aika ajoin. Ne olivat hieman villeinä, Hensu nappasi yhtäkkiä laukalle, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt, ja Taavi sinkoili milloin mistäkin syystä. Mentiin sitten tarhaan vähän rauhoittuman ja vaihdettiin lopulta vielä hevosetkin, ja, ihme kyllä, sitten meni hyvin. Taavi lopetti pöllöilynsä ja Hensu (lopulta) malttoi rauhoittua.

19. päivä minulla oli puomitunti Gretalla, ja se oli tuskaa. Olin mennyt viimeiset kolme ja puoli kuukautta poneilla, ja sitten minut laitettiin suuriliikkeisen kouluhevosen selkään. Nojaa, yhdessä kerrassa en ihan ehtinyt tottua siihen. Tultiin sitä samaa tehtävää kuin silloin Hannan kanssa, eli ympyrällä neljä puomia. Ja ongelmana oli, että en osannut edes ohjata Gretaa puomeille... Se kun tarvitsi vahvat ulkoavut, ja ne ovat minulla aika epävarmat ja tuppaavat unohtumaan. Lopulta kuitenkin osattiin tulla tehtävä. Nyt. Minun täytyy alkaa ratsastamaan enemmän hevosilla, eihän tästä tule mitään!

20. päivä olisi ollut todistustenjako, mutta en lähtenys sitä hakemaan (pitkä matka, 15min koulussa, ei järkeä). Iltapäivällä Jemina tuli meille ja ratsasteltiin vain jotain omiamme, Jemina meni Hensulla ilman satulaa, minä menin Taavilla satulalla sattuneesta syystä. Iskä pyöri pihalla traktoreineen ja Taavi keräsi siitä vähän kierroksia. Meni kuitenkin yllättävän hyvin ja kun Taavi oli reipas halusin hypätä vähän. Kasasin sellaisen 70cm pystyn ja Taavi tuli sen pari kertaa ihan hyvin. Sitten, seuraavalla hypyllä, juuri ponnistuksen jälkeen Taavi huomasi taas sen traktorin ja heti laskeutumisesta lähti pukittelemaan. Olin muutenkin jäänyt hypyssä vähän jälkeen ja ensimmäisestä pukista lensin jonnekin kaulalle istumaan. Roikuin siellä kyydissä muutaman pukin ajan kunnes lopulta, kun poni heilautti päätään, kierähdin sen eteen. Olin, tottakai, pitänyt ohjat kädessä ja nousin Taavia manaten seisomaan. Se hetken seisoi tyhmän näköisenä, kunnes huomasi taas saman traktorin ja veti sitten pukkilaukkaa ympärilläni. Hensukin kavahti jo Taavia kauemmas, mutta Jemina pysyi sentään hienosti kyydissä. Sen jälkeen otin vielä monta hyvää hyppyä ja lopettelimme siihen kun alkoi olla jo aika pimeää.

22. päivä Jemina tuli meille yöksi. Sitä ennen pidin Annille vähän tuntia Hensulla ja heillä meni kyllä oikein hyvin. Kun Anni lopetti hain Taavin laitumelta ja hoidettiin se Jeminan kanssa pikaisesti kuntoon. Sitten ratsasteltiin jotain rennosti ympäri pihaa ja pidettiin lähinnä hauskaa.

Tämä on minun mielestäni aika hieno, juuri sen takia että se on tärähtänyt!

23. päivä pidimme poneille niiden joulupäivän, koska en ollut kotona aattona/joulupäivänä. Ne saivat yöksi karsinaansa havuja, laitumelle kuusen ja Hensulla kävimme jouluajelulla. Myös kauroissa oli omenan- ja leivänpaloja.  Normaalien valjaiden lisäksi Hensun aisoihin kieputettin kultaista joulukuusenkoriste- nauhaa, sen selkään laitettiin muutaman joulukuusenpallot ja harja, häntä ja otsis sillä letitettiin punaisilla nauhoilla (jotka olivat silloin Hannallakin kisoissa). Ajelulla mukana olivat Ville, Jemina ja minä. Otettiin muutama laukkapätkäkin, kaikki sujui oikein hyvin. Jemina piti minulle ja Taaville estetunnin, kun kerran halusi. Tulimme kahta estettä, joiden välin piti ottaa kolme tai neljä laukka-askelta (vaihdeltiin määrää). Aluksi Taavi oli aika tahmea, mutta parani loppua kohden. Sitten Jemina sai päähänsä laittaa kaksi satulahuopaa ensimmäiseen esteeseen ja siitä Taavi ei tykännyt. Niin kauan kun ne siinä olivat se joka kerta tuoijotti niitä, epäroi ja loikkasi ihan hassusti yli. Lopuksi huovat otettiinkin pois ja tultiin kerran kunnolla.

28. päivä minulla alkoi valmennusviikonloppu Hannalla Somerolla. Ekana päivänä meillä oli esteitä. Heti tallille tultuani autoin siivoamaan karsinoita kun olin ajoissa. Aamupäivällä oli puomitunti ja voi että ponilla oli vauhtia, kun se ei ollut juuri päässyt laukkaamaan joulun aikana. Tultiin alkuverkaksi kaksia ravipuomeja suoralla linjalla, joiden väliin piti ottaa siirtyminen käyntiin. Olimme poni ja hevosryhmissä, joten oli ihan kiva että oli suurinpiirtein samankokoisia ratsukoita. Minun kanssani oli kaksi muualta tullutta poniratsukkoa, joilla molemmlla meni tosi kivasti. Sitten tultiin laukassa kolmea kavalettia, joiden väliin piti aina saada neljä tai viisi askelta. Aluksi päästiin viidellä. Sen jälkeen vielä ympyrä laukassa, johon sisältyi kaksi puomia. Tämä tehtävä onnistui ihan kivasti, ja kavaletit nousivat han ylös (40cm?) ja siinä vaiheessa Hannalla ei tullut väleihin enää kuin neljä askelta. Samaa tultiin myös toisesta suunnasta ja silloin ympyrän jälkeen piti saada hyvin ulkoavut jotta sai hevosen käännettyä kavaleteille. Sain Hannan ensimmäistä kertaa juoksemaan kavaletin ohi kun en ollut tarpeeksi tarkkana, ja sitten se yritti samaa uudelleen mutta lopetti onneksi siihen kun ei päässyt ohi.
 Teoriassa suunnittelimme omia ratoja ja minunkin ratani hylättiin heti... Maijan rata hyväksyttiin, sitä muuteltin vähän ja sitten menimme rakentamaan se maneesiin. Siinä oli kahdeksan estettä. Sitten satuloimme ponit ja menimme hyppäämään.
 Hannan kanssa oli vähän ongelmia saada oikeaa laukkaa, jouduin melkein aina korjaamaan ravin kautta oikean laukan. Rata oli meille muuten aika helppo, paitsi että ponilla oli sen verran vauhtia että kerran meinasi mennä nurinkn laskeutumisessa kun jalat eivät olleet yhtä nopeasti mukana. Prinsessaportille piti kääntää heti trippelin takaa, ja siinä tarvittiin taas ulkoapuja ja pari kertaa meni aika lähelle että edes osuttiin sinne tolppien väliin. (Ulkoapuja kyllä täytyy treenata!) Mentiin Hansuliinin kanssa se rata sitten kahdesti kokonaan läpi ja sen jälkeen vielä neljänteen esteeseen saakka, kun Iitu ei ollut tyytyväinen suorituksiin...

Samoin tämä =)

29. päivä oli sitten kouluvalmennukset ja aamupäivällä oli istuntatunti. Tunnilla oli Hannan lisäksi Marita Manulla ja Johanna Ihmeellä (joka on siis eräs Iitun ratsutettava 5.v ori, jos oikein käsitin). Johanna naureskelikin että kyllä Hanna oli sellainen magneetti koko ajan. Hanna meni aika nätisti, ja vaikka istunnalla otetut siirtymiset hitaampaan askellajit eivät oikein kinnostaneet sitä niin kyllä se tahtia hidasti vaikka ei malttanut pelkän istunnan perusteella ihan hidastaa kuitenkaan raviin/käyntiin. Korjauksia istuntaan sain lähinnä katseesta, siitä että jalan pitäisi olla taaempana, kyynerpäät kiinni vartalossa, laukannostosta ja kevennyksestä, mutta (muut kuin kevennys ja laukannosto) olivat yllättävän pieniä juttuja. Kyllä sain lihakset kipeiksi jo ensimmäisen tunnin aikana.
Sen jälkeen pääsin satuloimaan Bellaa (voi että se oli pieni ja sillä oli pienet varusteet) ennen kuin pääsin syömään. meidän piti keksi pareittain/ryhmissä hyviä puoli edellisestä tunnista ja saimme Johannan ja Caritan kanssa kasaan 28 hyvää juttua ja voitimme banaanit!
Seuraava tunti oli sitten perus kouluvalmennus, ja vaikka Hanna oli edelleen ihan liekeissä innokkaana niin aina hetkeksi se malttoi asettua. Otimme laukannostoja käynnistä (emme saaneet muuten kuin parin raviaskeleen kautta), väistöjä, lävistäjää laukassa (eikä olisi saanut vaihtaa laukkaa mutta Hanna ei oikein tajunnut sitä), ja laukkavoltteja, jotka sujuivat hyvin.

30. päivä olin Hensulla maastossa ja voi että se on paras! Silläkin oli paljon vauhtia, ja todettuani että pidätteillä ei ollut mitään merkitystä annoin sen vain mennä ja kannustin vielä kovempaa ja lopulta vauhti oli sellainen että maisemat puuroutuivat silmissä. Olipas ihanaa, niin kovaa en ole vielä koskaan tainnut mennä! Sen minäkin lasken jo kiitolaukaksi! Taavilla keskityin sitten enemmän koulupuoleen ja sehän meni. Aluksi sekin puktti käynnissä ihan järjettömän suuria pukkeja, ja melkein pudotti minut kun sellaista en ollut odottanut, mutta sen jälkeen kun se lannistui ja alkoi pelata. Aika upeat fiilikset jäi tästä päivästä!

Jeminan kissa pörri ♥

18# Joulukalenteri

Olin siis tunnilla, ei Hannalla, vaan tällä kertaa Gretalla ja siitä sitten ongelmat alkoivatkin =D No, katsokaas itse, kuvasin teille vähän videopostausta!

17# Joulukalenteri

Mitä Hensu merkitsee minulle?

Tämä menee osittain ihan mielipidepostauksen puolelle, mutta yrittäkää kestää =)


Hensu on tuottanut minulle paljon paljon enemmän iloa, kuin mitä ikinä voin korvata sille. Silkan ilon lisäksi se on opettanut minua ymmärtämään sitä, hevosia, ihan yleisesti eläimiä ja jossain tapauksissa myös enemmän ihmisiä. Se on opettanut minulle käytännössä kaiken hevosen omistuksesta. Kirjoista voi lukea, mutta se ei koskaan voi vastata tarkalleen todellisuutta.

Hensu on opettanut kärsivällisyyttä. Mitään ei saavuta hetkessä, ja se on vain hyväksyttävä. Se on opettanut kiitollisuutta, anteeksiantoa, periksi antamista ja periksiantamattomuutta, ratkaisujen tekoa ja järjen käyttöä. Hensu on myös selkeästi osoittanut, että kaikille hevosillakin on omat rajansa, joita ei pysty ihminen muuttamaan enää tässä vaiheessa kun poni on yli 20-vuotias.

Sen tullessa, se oli vain ihana oma ponini. En osannut ajatella, onko se hyvin koulutettu, rauhallinen hoitaa tai ystävällinen luonteeltaan. Se oli täydellisyys, unelma. Unelma, joka viimein toteutui. Mutta nyt, useamman vuoden jälkeen, etenkin, kun tiedän, että meillä on paljon vähemmän yhteisiä vuosia kuin jollain nuoren hevosen omistajalla ja hänen nelijalkaisella ystävällään, osaan viimein oikeasti arvosta poniani.

Olen ylpeä siitä. Tiedän sen rajat, en syytä sitä enää osaamattomuudestaan. Asiahan on niin, että Hensu on vain jarru itseni kehitykselle, mutta en voi, enkä edes halua ajatella elämää ilman Hensua. Usein ajattelen, että olisin samanlainen kuin suurin osa ratsastajanuorista ilman poniani. Voisin kisata jollain tuntihevosella, osata jotain, mutta en luultavasti nauttisi ratsastusleikeistä, pelleilystä, erilaisista haasteista ja olisin myös ilman sitä omaa, ikiomaa, rakasta ystävää.

Hensu on minulle kuin toinen paras ystävä. Luotan siihen, se luottaa minuun. Pystymme viettämään aikaa yhdessä, rennosti, niin että meillä on mukavaa. Kesäisin saatan vain istuskella sen selässä, lukea vaikkapa kirjaa ääneen ja nauttia ihanasta säästä, auringosta, lämmöstä, ystävästä. Ja siitä nauttii poni samalla tavalla. Tai saatan makailla hiekalla sen vieressä ja rapsutella sitä korvan takaa. Sitä se suorastaan rakastaa.

Mutta jokaisen täytyy tuntea oma hevosensa voidakseen olla sille mieliksi. Ja koska minä tunnen hevoseni, tiedän myös, että se ei pidä turhasta hiplailusta, useammasta hoitajasta tai sähläämsestä. Aikaisemmin jo mainitsinkin kesäiset auringonottomme, jotka Hensu kyllä hyväksyy. Pointti onkin se, että en häiritse, kiusaa tai ärsytä sitä samalla, koska tiedän mitä teen, ja mistä se pitää.

♥ En voi kuvitellakaan elämää ilman Hensua.! ♥