MIELIPIDEPOSTAUS
Tälläkertaa päädyin aiheeseen esteratsastus, koska se kuitenkin on ihan normaali ja joistakin varmasti itsestäänselvä asia. Ja tuotahan se ei varmastikaan ole.
Esteratsastuksessahan on siis tarkoitus ylittää esteet virheettömästi, mutta liian moni unohtaa, että sen pitää olla myös hauskaa. Kaikki ei ole kohdallaan, jos hyppääminen tuntuu pakkopullalta, tai pelottaa. Silloin ei ole pakko hypätä!
Kuinka usein kuuleekaan sanottavan, että kouluratsastus on tylsää tai jopa turhaa. Mutta miettikääpä, miten meiltä onnistuisi mikään muukaan, jos emme osaisi pysäyttää hevosta silloin kun haluamme, tai emme saisi sitä kääntymään oikeaan suuntaan, näin kärjistettynä. Ei kovin kivalta. Jokainen meistä varmasti haluaa, että osaa ohjata hevosensa, niin kouluradalla kuin ihan esteilläkin.
Usein jotakuta hyppääminen pelottaa, mutta ei tule sanoneeksi siitä mitään. Älä pakottaudu hyppäämään. Jos esteet tuntuvat liian isoilta ja et halua mennä niitä, sano ettet halua. Ei ole pakko hypätä niin isoa kuin kaverit, vain ollakseen yhtä hyvä. Jokaisella on vahvuutensa, ja jos sinun vahvuutesi ei ole esteratsastus, saatat esimerkiksi loistaa kouluratsastuksessa. Toisaalta jos olet hyvä hyppääjä, et välttämättä osaa mitään ihmeellistä kouluratsastusken puolella.
Mielestäni on tärkeää aloittaa harjoittelu ohjatusti, omin päin ei aikaan saa muuta kuin harmia. Aina on hyvä olla joku katsomassa vaaratilanteiden, ja jo ihan kehittymisesikin takia. Koskaan et voi tietää, jospa vaikka hevosella onkin huono päivä ja hyppäämisestä ei tule mitään. Silloin voisi olla viisaampaa olla edes yrittämättä. Kenties seuraavana päivänä onnistuu paremmin.
Liian usein näkee myös sitä, että kun puomit putoilevat, saa hevonen kuulla kunniansa. Ei se yleensä ole hevosen vika. Ratsastaja sitä jotenkin häiritsee, tai sitten on vain kokemuksen/kapasiteetin puutetta, joihin ei auta kuin harjoittelu tai tyytyä pysymään hevoselle sopivalla tasolla.
Sitten saa lukea blogeista että maantaina harjoiteltiin vesimaton hyppäämistä, tiistaina mentiin maastoesteitä ja keskiviikkona oli estevalmennus. Torstaina oli puomitreeni ja perjantaina hypättiin taas. Ei näin! Kuinka kauan ihmiset luulevat hevostensa jalkojen kestävän, jos niitä päivittäin rasitetaan hyppäämisellä. Ei kauaa! Pitäisikö meidän vain miettiä että kaksi kertaa viikossa esteitä ja se siinä. Muina päivinä sitten vain muuta ratsastelua ja mielenvirkistystä. Kyllähän se hevonenkin lopulta kyllästyy hyppäämiseen ja luultavasti tekee stopin. Miettikäähän omalla kohdallanne, miltä tuntuisi päivästä toiseen hypätä ainakin puolta itsesi korkeudesta, tunnin ajan. Ainkaan minusta se ei olisi kovinkaan kivaa...
Mitenkään yleistämättä, on toki paljon poikkeuksia, on pakko sanoa että hirveän monilla on tapana edetä urallaan liian nopeasti. Aluksi mennään tunneilla ja kun osataan juuri ohjata ja määrätä tahti, aletaan hyppäämään. Tai ei edes sitä. Sitten tullaan muutama kerta joitain puomeja, ja sitten aletaan hypätä. Kun kuvitellaan, että osataan jo ihan tarpeeksi, aletaan nostaa esteitä viidestäkymmenestä kahdeksaankymmeneen senttimetriin ja siitä taas metriin jne. Ehkä kuitenkin pitäisi kehittää tekniikka kuntoon ja edetä maltillisesti hevosen, ja omien taitojen rajoissa, ja ottaa aina vain pikkuaskelia mukavuusalueen, ja samalla taitoalueen ulkopuolelle.
Aina ei voi onnistua, sehän on ihan selvää, joten pienistä epäonnistumisista tai putoamisista ei kannata lannistua. Mutta jos niitä sattuu koko ajan? Olisiko kenties aika laskea vaativuusastetta, pitää taukoa tai miettiä muita ratkaisuja. Kaikki ei voi olla kohdallaan jos hyppääminen ei suju. Hevonen on haluton, onko se kenties sairas tai kyllästynyt? Ovatko esteet liian isoja, vai revitkö sinä sitä joka kerta hypyssä suusta, jolloin hyppääminen sattuu hevoseen. Jos siis hypyt eivät onnistu, mieti, mikä siihen on syynä. Ammattivalmentajaltakin varmasti löytyy ratkaisu/syy ongelmaan.
Suuri osa näistä oli nyt kärjistettyjä tapauksia, joita ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Toivottavasti tämä sai teidät ajattelemaan esteratsastusta ja omaa hyppäämistänne vähän tarkemmin. Kommentoikaahan jos haluatte tällaisia jatkossakin, ja mitä nyt yleensä piditte tästä =)
Ps. Kaikki kuvat ovat joko Jeminan tai Emilian ottamia, eli älkää kopioiko niitä, kiitos!
